Lunta on satanut hiljalleen ja vähitellen isoimmatkin kivet ja kumpareet ovat peittyneet lumen alle. Vihdoin sain koottua riittävästi motivaatiota ensimmäisten rinteiden testaamiseen. Motivaatiota tosiaan tarvitaan, kun ulkona on pilkkopimeää. Jotenkin pitäisi saada itsensä jäätikön moreeneille ja skinnattua jäätikön huipulle ja mukaan pitäisi vielä raahata laskutavaroiden lisäksi kivääri sekä supertehokas otsalamppu jääkarhuja ja kiviä varten.
Runsas lumisade ja pehmeät hanget auttoivat motivaation keräämiseen. Toisilta laskijoilta kuulin läheisen jäätikön rinteiden olevan varsin hyvässä kunnossa ja paksulti pehmeän puuterilumen peitossa. Jukalta sain lainaan nousukarvat, joten pääsin testaamaan melkein uuden uusia G3:n suksia. Sitä ennen piti kuitenkin ratkaista kyytiongelma kylän toiselle laidalle aivan jäätikkömoreenin alapuolelle.
Olimme Jukan kanssa jo ennen Huippuvuorille muuttoa pähkäilleet auton tarvetta. Auto, ei autoa, auto, ei autoa. Jos tietä on vain muutamia kymmeniä kilometrejä, ei silloin voi tarvita myöskään autoa. Toisaalta kun lumimyrskyt ovat varsin yleisiä, voisi auto olla ihan näppärä kauppaan tai uimahallille suunnistettaessa. Tai tässä tapauksessa kyyditsemään minut ja laskuvälineet rinteen juurelle. Auton sijasta päätimme Jukan kanssa kuitenkin ostaa kaksi kelkkaa. Muutaman kymmenen kilometrin mittaiset tiet muuttuivatkin usean sadan kilometrin pituisiksi laaksoiksi ja jäätiköiksi, joita pitkin voi huristaa pitkiäkin matkoja.
Ajomatkan saatoin siis ratkaista moottorikelkalla. Logistiikka ei kuitenkaan ollut aivan auton luokkaa. Siinä vaiheessa kun olin saanut sukset ja sauvat survottua suksipussiin ja köytettyä kelkan kyytiin, kiväärin sujautettua pussiinsa, laskukypärän vaihdettua kelkkailukypärään, otsalampun ja kännykän piilotettua lämpimiin sisätaskuihin ja vielä vedettyä laskettelukamppeiden ja laskumonojen päälle lämpimät ajovaatteet, oli aikaa vierähtänyt jo tovi.
Lopulta jäätikkömoreenin alaosassa sain vihdoin sukset jalkaan, kiväärin selkään ja otsalampun päälle. Laskeminen puoliladattu kivääri selässä pilkkopimeässä kiviä vältellen oli varsin haastavaa ja hyvin erilaista kuin mihin Suomen hiihtokeskuksissa on tottunut. Puuterilunta kuitekin riitti ja sukset toimivat hyvin. Jos kaikki käännökset eivät olleet aivan täydellisiä tai edes puolittaisia, oli syy kyllä laskijan eikä välineiden. Ja ehkä hieman selässä heiluvan kiväärinkin. Onneksi muistin laskettelukypärän suojaamaan kaatuessa kiväärin iskuilta.
Joulun lähestyessä on ihanaa kun ulkona on lunta. Toisaalta toisinaan lunta voi sataa liikaakin. Meidän oli tarkoitus suunnata joulua viettämään läheiselle mökille poropaistin, laatikoiden, karjalanpiirakoiden ja rosollin kera, mutta ulkona pauhaava lumimyrsky esti nämä suunnitelmat. Sen sijaan suuntaamme vielä pidemmälle Huippuvuorten pimeisiin laaksoihin heti joulupyhien jälkeen useammaksi yöksi. Uutta vuotta vietämme toivottavasti kolmannella mökillä toisella puolella saarta. Mökiltä mökille liikumme toivottavasti kelkoilla. Toivottavasti siis näin, ellei sitten vastaan tule uusia lumimyrskyjä, jääkarhujen tuhoamia mökkejä tai hajonneita kelkkoja. Päädyimmepä sitten retkellämme yöksi mökkin tai telttaan tai luomiluolaan toivotamme Jukan kanssa kaikille lumisateista Joulua ja elämyksellistä Uutta Vuotta!
Valoa ja Varjoja 
Uteliaisuudesta pitää kysäistä, että millaiset siteet sulla on kiinni noissa suksissa?
P.S. Onnellista uutta vuotta 2012!
Ne on Rottefellan Gobran siteet ne taitaa olla. Aikaisemmin oli Linkenin siteet, mutta ne eivät mulle oikein sopineet.
Kuulostaa kyl vähän erilaiselta tosiaan toi hiihtäminen kun mitä se esim. Levillä on. Hehe… kivääri selässä sitä mennään siellä pilkkopimeessä. Toivottavasti pääsette/pääsitte sinne mökeille uudeks vuodeks. Hieno kuva jälleen kerran!
Te voitte tulla tänne joku kerta laskulomalle. Ei täällä kyllä kauheasti puuteria ole, mutta jäätiköillä on takuuvarma lumi 🙂
Hauskaa joulua, mussukka 🙂
Kiitoksia mussukka! Ja takaisin kanssa!
Kiitos Kirsti ihanasta blogistasi. Olen elokuussa 2011 vieraillut siellä Longyearbyenissä, ja jotakin tiedän paikasta. Mielenkiinnolla luen kirjoituksiasi.
Oikein hyvää joulua ja onnekasta uutta vuotta teille sinne Huippuvuorille.
Hei Anne, hauskaa kun blogi kiinnostaa. Rauhallista joulua myös sinne Äkäslompoloon.
Huh, mahtavaa meininkiä! Hauskaa joulua ja iloista uutta vuotta 2012 myös sinne!
Moi Pikkis! Hauskaa joulua myös sinne etelän lämpöön!
Kirsti, sinulle ja Jukalle – teille sinnikkäille seikkailijoille toivottaa Saksasta eräs perhe rauhallista ”valoisaa” ja iloista joulua ja onnekasta uutta vuotta! Kiitos ihanista blogeistasi. Luemme niitä ihaillen ja suurella kiinnostuksella.
Hei Helena, Kiva kun blogi kiinnostaa! Lisää retkiä ja seikkailuita on varmasti vielä luvassa. Hauskaa joulua ja hyvää uutta vuotta koko perheelle!